tiistai 25. kesäkuuta 2013

Matka voi alkaa!

Heti, kun päätin blogilleni otsikon, tajusin sen olevan väärä. Enhän mä mikään untuvikko ole juoksemisen suhteen, vaan vasta kuoriutumaton muna! Ehkä kuitenkin matkani aikana päätyisin edes tähän untuvikkovaiheeseen.

Suhteeni liikuntaan on aina ollut vähintäänkin ristiriitainen. Perheessä on kovasti painostettu liikkumaan, aina on pitänyt olla vähintään yksi liikunnallinen harrastus. Jokaisesta harrastuksesta olen pitänyt, mutta tarpeeksi pitkälle päästyäni kilpailullisuus on alkanut ahdistaa, ja siihen onkin jokainen laji tyssännyt. On ollut telinevoimistelua, hiihtoa, tanssia, tennistä, lentopalloa, sulkapalloa, potkunyrkkeilyä, ratsastusta, ryhmäliikuntaa ja vaikka mitä. Kotoa muutettuani ja liikunnallisen painostuksen ikeen alta päästyäni lopetin liikunnan harrastamisen lähes kokonaan. Ah, mikä vapaus!

Vaan ei sittenkään.

Liikkumattomuuskin alkoi ahdistaa pidemmän päälle, olo tuntui vetelältä ja kroppa vieraalta. Mutta opiskelijaelämä ja uusi asuinympäristö eivät ole kovin suotuisia kalliille lajiharrastuksille, joten aloin juosta.

Juoksemisesta onkin jäänyt lapsuudestani kenties syvimmät arvet. Yläasteella suoritetut cooperin testit ja muut ovat vieläkin tuoreina painajaisissani.  En jaksanut teininä juosta varmaan edes kahta kilometriä. Supermiesisän kanssa juokseminen oli sitäkin lannistavampaa. Ajattelin, ettei kestävyysliikunta yksinkertaisesti ole minua varten.

Vuosi sitten ostin koiran. Enkä mitään sohvaperunaa, vaan aktiivisen työkoiran, joka vaatii liikuntaa useamman tunnin joka päivä. Huomaamattani olen kasvattanut kuntoani kävelemällä, ja kun keväällä kokeilin juoksemista, en ollut oikean uskoa kokemaani. Jaksoin juosta! Olo tuntui voittamattomalta.

Käännekohta tapahtui muutama päivä sitten mökillä, kun kävin isäni kanssa juoksemassa ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Ja tällä kertaa se olinkin minä, jolla oli parempi kunto. Isäni ehdotti, että osallistuisimme syksyllä puolimaratonille, jonne tätini ja serkkunikin ovat tulossa.

Kiinni veti!

Tätä tarkoitusta varten pistin blogin pystyyn - jotta saisin motivaatiota, ja jotta minun olisi helpompi seurata harjoitteluani. Miten treenaaminen onnistuu, kun on täysin pihalla kaikesta juoksemiseen liittyvästä? Ehkäpä joku saa tästä vertaistukeakin. :)

Innolla kohti tulevaa!